maanantai 11. joulukuuta 2017

Loviisan ihanat puutalot jouluasussa






Minulla on ollut yksi haave pitkään, haave vanhasta talosta, talosta, jonka seinät pitävät sisällänsä elettyä elämää ja kiinnostavia tarinoita. Niin kauan kuin muistan olen haaveillut korkeista huoneista, ristikkoikkunoista ja leveistä ikkunalaudoista, narahtavista puulattioista ja rappusista, eriskummallisista huoneista, vanhan kamiinan, takan ja lieden lämmöstä sekä valoisasta verannasta. Vanhat talot ja rakennukset ovat minulle mieluisia käyntikohteita, niin kaupunkien keskustoissa kuin taajamissa, minusta on ihana käydä idyllisissä puutalokaupungeissa ja tallustella niiden katuja pitkin.




Viime aikoina olen selaillut paljon sisustuslehtiä, etsinyt niistä ideoita sisustamiseen ja melkein jokaisessa lehdessä on ollut toinen toistaan ihanempia puutaloja ja nuo ovat taas nostaneet tuon puutalokuumeen päälle. Yhdessä lehdistä mainostettiin Loviisan Wanhan ajan joulukoteja ja kiinnostuin tapahtumasta oitis, sillä olen kerran onnistunut käymään elokuun lopulla järjestettävässä Loviisan Wanhat talot- tapahtumassa. Tykkäsin tuosta tapahtuasta todella paljon ja selvitin heti, järjestetäänkö myös tänä vuonna tuo Loviisan Joulukodit- tapahtuma, sain ilokseni todeta että se järjestetään myös tänä vuonna kahtena viikonloppuna ja onnistuin käymään siellä viime lauantaina.

Loviisa ja nuo puutalot ovat minulle muutenkin erityisen rakkaat, sillä pienenä lomailin siellä tuttavaperheen luona. Paljon en tuosta ajasta muista, mutta Tytin ja Eskon puutalo on jäänyt elävästi mieleeni ja erityisesti sen vintti, sillä siellä oli vaikka minkälaisia aarteita pienelle työlle, asusteita ja vanhoja tavaroita. Tykästyin tuohon alueeseen jo pienenä, nuo ihanat puutalot sekä mukulakivet taisivat tuoda silloin mieleeni Peppi Pitkätossun Huvikumpuineen.


Kuningattarenkatu ei olisi yhtään pöllömpi osoite
  
Lähdin lauantaina ajelemaan Loviisaan ja poikkesin ensiksi Ruotsinpyhtäälle Strömforsin ruukille, olen pitkään halunnut käydä tuolla ruukilla ja ajattelin iskeä kaksi kärpästä yhden iskulla ruukki ja wanhat talot… Tosin, jos olisin lukenut ilmoituksen ajatuksella, niin siitä olisi selvinnyt että ruukissa wanhat talot olivat avoinna vain edellisenä viikonloppuna. Kiertelin ruukin ympäristössä kuitenkin hetken ja ihailin tuota miljöötä, tänne on palattava vielä uudemman kerran patikointikenkien kanssa, keväällä tai ainakin paremmilla keleillä. Käänsin Fiuden nokan kohti Loviisaa ja matkan varrella tuli kyltti minulle mieluisaan kylään ”Marinkylä”, täytyypä tutustua.


Seppeleitä sankarihaudoilla ruukin kirkon luona


Strömforsin ruukin aluetta


Tässäpä mielenkiintoinen kylä...


Saavuin Loviisaan Kotkan suunnalta ja vastaan tuli heti pari Loviisan bastionilinnanrauniota Ungern ja Rosen, rauniot alkoivat heti kiinnostaa ja oli pakko pysähtyä niiden luona. Mereltä tuuli raa’asti, joten tällä kertaa vierailu linnoituksella jäi kovin lyhyeksi, täytyypä tutustua tuohon linnoitusaiheeseen enemmän ja palata takaisin uudemman kerran, vaikka kokopäiväretkelle. Puutalojen ja linnoituksen lisäksi Loviisan seudulla on muitakin kiinnostavia kohteita mm. Strömforsin ruukin alue sekä Svartholman merilinnoitus.


Loviisan bastionilinnoitus Ungern


Ungern


Loviisan bastionilinnoitus Rosen


Rosen



Olin lähdössä jatkamaan kohti keskustaa, mutta huomasin pylväässä ”joulutalojen”-kyltin ja keskustan sijaan päätin lähteä kyltin osoittamaan suuntaan. Minulla ei ollut mitään esitettä tai karttaa tapahtumasta, mistä olisi selvinnyt joulutalojen sijainnit, kyselin vastaantulijoilta apuja sain otettua kuvan heidän kartasta ja aloitin kierrokseni.





Huset vid ån (talo 8)







Ensimmäisenä vierailin talossa, joka sijaitsi joen rannan tuntumassa, Ungern bastionin lähellä, joen toisella puolella. Keltainen puutalo on rakennettu alun perin 1800-luvulla ja sen toinen kerros on rakennettu myöhemmin 1950-luvulla. Talossa oli ihana jouluinen tunnelma, glögin ja pipareiden tuoksut leijailivat ilmassa. Myynnissä oli upeita piparkakkutaloja sekä kauniisti värjättyjä kananmunia.


Kuninkaanlampi (talo 5)











Seuraavaksi saavuin ihanaan punaiseen tupaan ja se kutsui luokseen jo ulkoota päin, talon upea veranta oli valaistu ja se oli kerrassaan upea näky. Talossa tuoksui ihanat leivonnaiset, alakertaa hallitsi keittiö ja ruokailutila, se oli muutettu kahvilaksi, pöytäryhmiä oli laitettu olohuoneeseen sekä verannalle. Piharakennukseen oli laitettu putiikki pystyyn, missä oli kaikennäköistä ihanaa sisustustavaraa hypisteltävänä.


Villa limppu (talo 6)

















Naapurissa sijaitsi ihana Villa Limppu, jonka joulupöytä oli katettu upeasti verannalle. Tässä oli koti minun makuun, ensimmäisenä tuli vastaan ne ihanat portaat ja sitten viihtyisä olohuone, joka oli saanut ihaan jouluisen ilmeen, kissakin nukkui rauhassa sohvan nojalla välittämättä vieraista. Isossa keittiössä oli myös aivan ihana tunnelma ja siellä paistettiin tietenkin huvilan nimen mukaan limppuja, minäkin nappasin mukaan yhden saaristolaislimpun, myynnissä oli myös hauskoja käsintehtyjä hiirulaisia.


Pitkänpöydäntalo (talo 3)


Seuraavaksi siirryin auton kanssa keskustaan ja kävin ensimmäiseksi keramiikkataiteilijan kotona ja ensimmäiseksi tuli vastaan ihana glögin tuoksu. Kävin talon vain nopeasti läpi, sillä siellä taisi olla enimmäkseen omistajien tuttavia ja tunsin oloni hieman vaivaantuneeksi, ikään kuin olisin kuokkavieraana heidän kotona. Oli jo pimeetä, mutta tämä talo on varmasti aivan mahtava kesällä ja sieltä on varmasti upeat merinäkymät.


Vackerbacka (talo 1)









Tässä talossa oli heti jotain tuttua, luulen että olen käynyt täällä aikaisemmalla kerralla, mutta luulen että talo oli tuolloin osittain remontointivaiheessa. Tykkäsin myös tästä asunnosta todella paljon, keittiö oli sen keskeinen tila ja jaksaisin tuijotella tuota vanhaa hellaa vaikka kuinka kauan. Pihalla oli ihana putiikki, jossa olisi löytynyt vaikka mitä tuomiseksi, mutta tällä kertaa pidin pintani.


Ajurintalo (talo 2)










Talo sijaitsee keskeisellä paikalla aivan torin reunalla, talossa oli kodikkaita huoneita, ne sopisivat yhtä hyvin perheen oleskelutiloiksi  kuin majatalon yhteisiksi tiloiksi. Tämä talo sijaitsi Puutarhakadulla, tuo kadun nimi kuulosti hyvin tutulle ja olen ihan varmasti pienenä kulkenut tuota katua pitkin! 

Tykkäsin tästä joulutapahtumasta todella paljon ja en pistäisi pahitteeksi, jos vastaavia tapahtumia järjestettäisiin muillakin paikkakunnilla, tässä olisi oiva tilaisuus käsityöläisille ja muille pienyrittäjille.




torstai 7. joulukuuta 2017

Sininen Suomi 100. itsenäisyyspäivä







Tänä vuonna vietin kovin erilaisen itsenäisyyspäivän, sen sijaan että olisin viettänyt juhlaa perinteisesti perheen kanssa, niin hain ensin juhlatunnelmaa upeasta itsenäisyyspäivän konsertista ja kävin kaupungilla ihmettelemässä juhlahumua. Tänä vuonna Suomi 100 teeman ympärille on järjestetty lukuisia tapahtumia ja erilaisia projekteja. Paluumuuton myötä minulla on ollut viime aikoina mahdollisuus osallistua moniin kiinnostaviin tapahtumiin tuon Suomi 100-teeman ympärillä ja toivon todella, että tämä mahtava tapahtumien kirjo jatkuisi tulevaisuudessakin.














Eilen luontokin oli sopivasti pukeutunut Suomen väreihin, kaunis valkea lumi peitti maan ja aurinko paistoi kirkkaansiniseltä taivaalta, oli ihan pakko lähteä kävelylle nautiskelemaan raikkaasta ilmasta. Hyvä keli oli saanut monet liikkeelle ja enkä ollut ainoa joka ikuisti näitä upeita hetkiä.


Itsenäisyyspäivän konsertti






Tänä vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa Espoon järjestämään itsenäisyyspäivän konserttiin Metro-areenalla ja siitä suuri kiitos Raijalle, joka oli hakenut liput etukäteen, itse en olisi sitä hoksannut, joten tuo konsertti olisi mennyt minulta ohi tänäkin vuonna.  Hämmästyin kun kuulin, että itsenäisyypäivänkonsertti järjestettiin tänä vuonna jo 18. kerran ja minä kun luulin, että konsertti oli yksi monista Suomi 100 tapahtumista, hyvä näin, sillä tästä muodostui juuri uusi itsenäisyyspäivän traditioni.

Ennen konsertin alkua kaupungin valtuuston puheenjohtaja piti puheen, jossa hän kertasi itsenäisen Suomen tarinaa, se olikin hyvä ja selkeä läpileikkaus Suomen itsenäisyydeen johtavien tapahtumien kulusta. Puheen jälkeen palkittiin Espoo-mitaleilla ansioituneita espoolaisia, yhtään väheksymättä ketään mitalin saajaa, eniten taisi kuitenkin aplodeja kerätä kauppias Heimo Välinen. Hän on ansioitunut ruokahävikin pienentämisessä, viime vuonna apua tarvitseville jaettiin ruokalahjoituksia yli 15 000 kassia tuotteita, joiden viimeinen käyttöpäivä oli lähellä.





Juhlallisuuksien jälkeen alkoi itse konsertti ja olihan se ihan huikean kuuloista kun Arenalla esiintyi Tapiolan Sinfonietta orkesteri jousineen ja puhlatimineen. Miten mahtavan kuuloista, hämmästyin minkälaisen reaktion tuo musiikki sai aikaan, ehkäpä sitä pitäisi käydä kuuntelemassa hieman enemmän, sanoinko todella noin? Olen tainnut tulla siihen ikään..




Konsertin aikana kuultiin suomalaisia klassikoita sekä uudempaa musiikkia, Diandra oli yksi esiintyjistä ja hänen upea puku sopi todella hyvin päivän teemaan ja nähtiinhän se myös illalla linnan juhlissa. Minuun teki suuren vaikutuksen konsertissa esiintynyt suuri kuoro, siinä oli 140 jäsentä ja kun he astelivat lavalle, ei jonosta meinannut tulla loppua. Voitte uskoa miltä tuo laulu kuulosti. Ilokseni sain kuulla Ultra Bra:ta ”Minä suojelen sinua kaikelta” ja siinä vaiheessa kun kuoro alkoi laulamaan Haloo Helsingin ”maailman toisella puolen” minulla meni ihan tunteisiin ja jouduin pyytämään sisareltani muutaman nenäliinan. Jean Sibeliuksen Finlandia oli aivan huikean kuuloinen orkesterin soittamana, ihme kyllä pystyin kuuntelemaan sen tällä kertaa ilman kyyneleitä. Konsertti päättyi maammelauluun ja olipa ihanaa päästä laulamaan sitä pitkästä aikaa. 

Kiitos Espoo upeasta konsertista!


Itsenäisyyspäivän juhlavalaistus





Konsertin jälkeen lähdin kaupungille, sillä halusin päästä näkemään minkälainen juhlavalaistus siellä oikein on, kun kerran monet maat kunnioittivat Suomen itsenäisyyspäivää ja valaisivat maamerkkejään Suomen väreihin. Itsenäisyyspäivän aattona ajelin Espoon puolella ja Keilanimen valaistus oli mielestäni vaisu, sen sijaan Lidlin toimistorakennus näytti ihan onnistuneelta ratkaisulta.

Tulin keskustaan Kaivopuiston suunnalta ja kyllähän se näytti hienolta, kun kauppatorin ympärillä olevat rakennukset olivat valaistu siniseksi ja rakennusten takaa nousi upea Tuomiokirkko sinertävänä. Eniten odotin näkeväni tuon Alvar Aallon ”sokeripalaksi” kutsuttavaa Stora Enson pääkonttoria ja se olikin ihan tyylikkään näköinen. Pääkonttori sijaitsee Presidentin linnan vieressä ja sen ikkunohin on sytytetty jo 50 vuoden ajan kaksi kynttilää, ennen Linnan juhlia ja ne ovat sammuneet loppiaisena, juhlavalasituksen vuoksi kynttilät syttyvät poikkeksellisesti tänä vuonna lauantaina 9.12.














Viime vuonna katsoin Sveitsissä linnan juhlia ja hämmästelin että linnan ulkopuolella ei juurikaan ollut ihmisiä, ajattelin tuolloin että minä menen ihan varmasti sinne kuikuilemaan seuraavan kerran kun olen Suomessa Itsenäisyyspäivänä. Tänä vuonna linnan ympärillä oli sitten paljon enemmän porukkaa ja kauppatori oli osittain suljettu. Harmi, sillä olisin halunnut päästä ihailemaan lähempää noita Suomenlippuja, joita torille oli pystytetty 100 kappaletta. 









Jatkoin matkaa Senaatintorille ja Tuomiokirkon lisäksi oliva Helsingin yliopiston rakennus ja Valtioneuvoston linna saaneet sinisen värin. Tuomaan markkinoilla oli täydet hulinat päällä ja kadunvarret olivat täynnä ihmisiä, syykin selvisi hetken päästä, sillä Presidentin linnan ympäri kulki todella pitkä ylioppilaiden kulkue.






Ikävä kyllä kovin lähelle Presidentin linnaa en päässyt, mutta tunnelmaan kyllä. Tästä tulikin toinen uusi Itsenäisyyspäivän traditioni, eli aion jatkossakin tulla mestoille haistelemaan itsenäisyyspäivän tunnelmia. Voisikohan joku ravintola näyttää itsenäisyyspäivänä linnan juhlia, niin ei tarvitsisi itse hössöttää dinnerin kanssa ja juosta jääkaapille tankkaamaan?




Ajelin Töölönlahden kautta kotiin päin ja siellä oli sinisellä valaistu Finlandia- ja Opperatalo, vastarannan huvilat näytti todella kauniilta ilman sinisiä valojakin. Ajoin vielä Olympastadionin kautta ja se oli aika surullinen näky, suuri työmaa, eikä tuo sininen valokaan ollut ihan onnistunut. Sen sijaan, että olisin jäänyt kaupungille odottelemaan juhlailotulitusta, lähdin kotiin katsomaan linnan juhlia. Ihanaa että tuollainen ilotulitus järjestetään, vielä kesällä naureskelin Rosalle, että miksi kummassa Suomessa ei järjestetä ilotulituksia itsenäisyyspäivän kunniaksi? Olemme käyneet ihailemassa vastaavia ilotulituksia Ranskan ja Sveitsin kansallispäivinä ja ne ovat olleet aivan huikeita esityksiä.





Seurailin kotona linnan juhlia puol huolimattomasti kokkaillessa juhlaillallista ja sen verran mukava päivä oli, että tein uuden eli 3. päätöksen tulevista Itsenäisyyspäivän traditioista: Tästä lähtien vietän Itsenäisyyspäivän etkoja eli juhlin aattona ja hengailen Itsenäisyyspäivänä!